Koulu on yksi näiden vaalien kuumista perunoista. Aihe on ollut esillä syksystä asti, kun inkluusiokeskustelu otti tuulta purjeisiin ja lisää tuulta saimmkun tieto oppimistulosten laskusta tuli julki. Jokaisella poliitikolla on koulujen tilanteeseen kanta jos toinenkin. Nämä vaalit ovat koulujen, lasten ja nuorten sekä yhteiskuntamme tulevaisuuden kannalta vedenjakajavaalit.
Koulutus ja sote kulkevat käsi kädessä
Kaikki puolueet vakuuttavat, että koulutuksesta ei seuraavalla kaudella leikata. Hyvä niin. Keskustelussa kuitenkin unohtuu, että koulut kulkevat käsi kädessä sosiaali- ja terveyspalveluiden kanssa. Muissa kunnissa kuin Helsingissä oppilashuollon kuraattorit ja psykologit siirtyivät sote-sektorille vuodenvaihteessa sote-uudistuksen myötä. Sosiaali- ja terveyspalvelut kuten perheiden tuki ja mielenterveyden hoito ovat pahasti ruuhkautuneet eikä lapselle ole helppo saada kuntoutusta tai tukea. Tämä henkilöstöpulasta ja vähäisistä resursseista johtuva tuen puute heijastuu lapsen haasteiden kautta väistämättä myös kouluun ja luokkaan. Ei riitä, että puolueet lupaavat olla leikkaamatta kouluista. Koulutukseen ja sotepalveluihin tarvitaan satsausta. Meidän velvollisuutemme on kannatella jokaista lasta ja nuorta. Seuraavalla kaudella tulee lakia täsmentämällä varmistaa, että hoitotakuu toteutuu myös mielenterveyspalveluissa.
Koulupudokkuus on lisääntynyt viime vuosina. Tämä laitetaan paljolti koronan piikkiin, mutta tätä yksinkertaistettua selitystä harva opettaja nielee. Viimeisten vuosien aikana perheiden mahdollisuudet saada apua ahdistuneelle nuorelle ovat huvenneet vähiin. Lastensuojelun asiakkuuden kriteerit eivät täyty pelkästään siksi, että lasta tai nuorta ei saa sängystä ylös ja kouluun. Meiltä puuttuu matalan kynnyksen nopea tuki. Tarvitsemme sosiaaliohjaajia, jotka pystyisivät tukemaan nuorta arjessa ja kouluun pääsemisessä heti, kun ongelmat alkavat. On tärkeää päästä heti kiinni koulusta pois jäämisen syihin.
Koulupsykologin ja neuropsykologin tutkimuksiin tulee päästä sujuvasti, jotta oppimisen haasteita ja ahdistuksen taustoja pystytään selvittämään mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja suunnittelemaan tukea ennen kuin lapsi tai nuori putoaa kelkasta. Nyt oppilaat voivat joutua jonottamaan koulupsykologin tutkimukseen jopa vuoden tai pari, koska psykologeista on pulaa. Koulupsykologin vastuulla olevien oppilaiden määrää on laskettava ja tämän osalta oppilashuoltolaki tarvitsee korjausta
Tukitakuu – varmistetaan, että jokainen lapsi ja nuori saa tarvitsemansa tuen ajoissa
Oppilaiden oppimisen ja mielenterveyden haasteet alkoivat näkyä jo vuosia ennen pandemiaa. Erityisluokkia on vähennetty ja tukea tarvitsevat lapset ovat siirtyneet yleisopetuksen luokkiin. Tuki ei kuitenkaan ole seurannut mukana. Me kuulemme kaunista puhetta inkluusiosta, mutta sen toteuttaminen ei ole mahdollista ilman riittävää rahoitusta.
Seuraavalla vaalikaudella on määriteltävä tukitakuu hoitotakuun tavoin. On määriteltävä, miten nopeasti lapsi saa sen tuen, jota moniammatillinen asiantuntijaryhmä arvioi hänen tarvitsevan. Tämä tuki saattaa tarkoittaa myös paikkaa pienryhmässä eli erityisluokassa tai henkilökohtaisen avustajan myöntämistä. Lakiin on kirjattava nykyistä tarkemmin myös se, mitä tukea kolmiportaisen tuen eri tasoilla oleva saa. Nyt esimerkiksi autismin kirjolla oleva lapsi tai väkivaltaisesti turhautumiseen reagoiva nuori ei voi saada henkilökohtaista avustajaa, jolloin koulunkäynti ei onnistu tai vaikeutuu merkittävästi ja keskittymisrauha sekä turvallisuuden tunne kaikilla luokassa heikkenee. Tällä hetkellä liian moni lapsi ja nuori jää vaille sitä tukea, jota tarvitsisi ja joka meidän aikuisten olisi varmistettava.
Rajataan ryhmäkokoja, jotta jokainen lapsi on näkyvä
Perusopetuksen opettajien määrä suhteessa oppilaiden määrään, eli käytännössä luokkakoko, on myös määriteltävä laissa. Avustajaresurssia on hyvin rajallisesti käytettävissä ja pääasiassa opettaja on yksin opetusryhmänsä kanssa, tai kaksi opettajaa hyvin ison ryhmän kanssa. Ryhmäkoon rajaamisessa on määriteltävä kertoimet erityistä ja tehostettua tukea tarvitseville oppilaille sekä alle kolme vuotta suomea opiskelleille. Pienessä ryhmässä opettajan on mahdollista päivittäin kohdata jokainen oppilas ja tarjota paremmin oppilaan tarvitsemaa tukea.
On tärkeää, että jokainen lapsi ja nuori voi kokea oppivansa, pärjäävänsä ja onnistuvansa. Ilman riittävää tukea tunne on päinvastoin jatkuvaa epäonnistumista ja poikkeavuutta. Se romuttaa itsetunnon ja luottamuksen tulevaisuuteen. Oppimistulokset saadaan käännettyä nousuun ja eriarvoisuutta vähennettyä panostamalla koulutukseen sekä lasten ja nuorten hyvinvointiin merkittävästi nykyistä enemmän. Ilman pieniä opetusryhmiä, rauhallisia koulutiloja ja lisähenkilökuntaa se ei onnistu.
Johanna Nuorteva
eduskuntavaaliehdokas, kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen sekä erityisopettaja helsinkiläisellä yläasteella
Blogi luettavissa myös Helsingin vihreiden sivustolla:
https://www.helsinginvihreat.fi/ajankohtaista/2023/03/15/peruskouluihin-tarvitaan-tukitakuu/